Tänä kesänä suuntaamme jälleen Tanskaan, vaikka baltiaan olisin mielelläni jälleen lähtenyt. Ystäväperheen isäntä ei Baltia kierrokselle vielä lämmennyt, mutta katsotaan ensi kesänä ;) seura oli matkakohdetta tärkeämpi, joten laivamatkat tilattiin Hki-Tukholma välille.
Ystävät lähtivät jo pari päivää meitä ennen, kun lähtevät kotiin meitä vähän aikasemmin.
Kotona ei ole kesää näkynyt, se muutama hellepäivä ei paljon akkuja ladannut, joten aurinkoa ja lämpöä on tilattu joka tuutista. Ikävät sääennusteet vain eivät meitä näytä ymmärtävän.
Kotona pakkaaminen, siivoaminen ja pyykkääminen aloitetaan perinteisesti lähtöaamuna. Välillä saimme ystävältä viestiä, että aurinko paistaa ja lämmintä on. Varaillaanko jo seuraavaan paikkaan valmiiksi lippuja? Itse en kiireiltäni ehtinyt, mutta M sai meillekin paikat varattua pe-su Skara sommarlandista. Sääennustekin näytti yli 20 astetta lämmintä joten meitä onnisti!
.... Tai niinhän me luulimme. Meiltä satamaan on matkaa ööö n. 40km, jonossa mies kysyi haistanko minäkin öljyn hajun? Ja haistoinhan minä, itse luulin sen vain olevan satamassa leijuvia käryjä. Mies hyppäsi autosta auton alle kontilleen ja tuli naama punaisena autoon, juuri kun jono laivaan alkoi liikkua. Autokannella meidän pakkautuessa ulos autosta, könysi toinen nippusiteen kanssa auton alla kiroillen.
Kansi pamahti kiinni ja siinä me nyt oltiin laivassa, auton kanssa joka vuoti ulos vaihteistoöljyä!
Lasten kanssa suuntasimme siljan summer centeriin ja me aloitimme armottoman googlauksen, tuloksetta. Käytännössä vuoto voi johtua mistä vain.
Sitten alkoi soittorinki, kenellä olisi mahdollisuus saada meidät joko öljymontun tai nosturin luo Tukholmassa?
Siskon työpaikalla on monttu, mutta ensinnäkin sisko on meillä Suomessa ja toiseksi selvisi, että ei tämä kottero sinne olisi korkeutensa puolesta mahtunutkaan.
Siskon miesystävän poika, työskentelee raskaskalustokorjaamolla jonne auto mahtuisi, mutta työpäivän jälkeen. No ei auta, sillä mennään.
Skaran yli 300€ vkl, oli tietenkin varattu ilman peruutus suojaa, niin kuin Tanskasta pois tuovan laivankin. Itselläni alkoi jo vatsaa kivistämään, mutta päätimme nauttia lasten kanssa edes tästä lomahetkestä, tiedä vaikka tulisimme samalla laivalla kotiin seuraavana päivänä.
Laivalla oli showt uusiutuneet ja ne oli niin meidän kuin lastenkin mieleen. Showssa oli erehdyttävästi madagascarin elokuvan hahmoja muistuttavia eläimiä, jotka ottivat yleisöstä lapsia mukaan temppuihin ja tarinaan. Oli akrobatia temppuja ja muita. Summer center konferanssi tilat on minusta siljan kesälaivojen parhautta. Aamulla voi syödä aamupalaa rauhassa, kun lapset ovat kyllästyneet syömiseen ja lähtevät leikkimään. Ja illalla voi istua pöydän ääressä lukemassa tai pelaamassa korttia, kun lapset leikkivät, pelaavat ilmakiekkoa, ajelevat autoilla tai muuten vain riekkuvat.
Muumimamman käsilaukkuakin käytiin etsimässä ja kierrettiin viehjepolkua, tehtävästä toiseen.
Muumidiscossakin käytiin juomassa perinteiset omenamehut valotikulla (kultakortin ainoita etuja on se, että saa drinkilippuja, jokainen lapsi 3.50€ ja aikuinen 7€) ja tanssahtamassa ja juoksemassa lavalla.
Aamulla, kun laivasta päästiin, harhailtiin aikamme uudessa tunnelissa eri suuntiin mennen muutamaan otteeseen, mutta lopulta löysimme perille. Navigaattorihan jäi tietenkin omaan autoon. Tästä autosta löytyi vain yli 10v vanhan karttapäivityksen omaava tomtom. Nikke huuteli ääni käheänä meille moneen kertaan u käännöstä ja palaa tielle mantraansa. Mutta ähäkutti löydettiinpäs! Tuurilla....
Vietimme sitten ensimmäisen lomapäivän teollisuusalueella, lapset katsoen elokuvia ja me lukien. Päivän hohdokkain kohta oli, kun kävimme MAX.ssa syömässä ja lapset leikkimässä liukumäessä. Maxin hampparit voittaa mäkkärin ja burgerkingin mennen tullen.
Vihdoin oli päivä kulutettu ja pääsimme ajamaan kotteron rasvamontun päälle. Me toivoimme kovasti, että vika olisi VAIN ohjaustehostimessa, kun siihen pääsisi itse lisäämään öljyjä matkan varrella. Öljyn hajusta kyllä tiesimme, että ei se sitä ollut, mutta ainahan voi toivoa.
No pohjapanssarin poiston jälkeen selvisi se mitä pelkäsimmekin, että vuoto ei ollut tehostin, eikä edes vaihdelaatikon proppu vaan vuoto tuli laatikoiden välistä. Ilmeisesti niiden välinen tiiviste on kuoleentunut. No, tässä vaiheessa ei sen vaihtoon ollut mahdollisuutta joten lähdetään riskillä.
Öljyä laatikkoon niin paljon kuin mahtuu, pohjapanssari puhtaaksi, kiristystä niin paljon kun uskalsi. Proppukin olisi vaihdettu tai tiiviste, mutta sitä ei saatu millään avaimella auki. Italialaisilla on ihan omanlaisensa työkalut. (Sain taas kuulla, että Italialaisilta ei pitäisi ostaa, kuin pitsaa..)
Lasten naamat olivat olleet niin surkeita koko päivän, jotta päätimme ottaa riskin (kyllä, meillähän on tunnetusti niin hyvä tuuri, että riskin otto kannattaa aina..) ja lähteä ajamaan 360km Skaraan ja katsoa siellä, että vuotaako laatikko edelleen.
Nyt km takana 200, eka pysähdys ja vielä ei ole niin paljoa ainakaan vuotanut että panssarin päälle olisi kertynyt mitään... Joten toivotaan, toivotaan...
Lomailu on ihanaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti