Tänään koitti se päivä jota lapset olivat odottaneet. Päivä Legolandissa oli ohjelmassa. Yön sade oli poissa ja lämpö nousi heti aamusta 26 ja parhaimmillaan /pahimmillaan oli 31 astetta.
Legolandiin saa joka puolelta ilmaislippuja lapsille, jos mukana on maksava aikuinen. Meilläkin tällaiset oli mukana lisäksi minäpaha huijari, huijasin nuorimmaisen vielä olevan alle 3v. Joten tarkoitus oli vain maksaa aikuisista. No,kun kyseessä olen minä,huomaan autolla parkkipaikalla,että olen unohtanut yhden lasten lipuista teltalle, jonne nyt oli matkaa 20km... Joten maksettava oli yksi lapsi. Kuitenkin!!! Törkeen kallistahan tuonne on mennä sisälle,mutta lomallahan sitä ollaan.... Näin hoen itslleni joka kerta,kun vingutan luottokortti parkaani....
Ihmisiäoli liikkeellä. Hurjasti ja alussa jo ajattelin, ettälähden telttaan istuskelemaan ja pistän isännän lasten kanssa rientoihin, mutta tunsin piston fyysisesti,kun asian sanoin ääneen.
Yhteen laitteeseen jonotimme puoli tuntia muihin laitteisiin noin 5-15min. Joten ei nyt niin paha kuitenkaan.
Lasten vesipuistoon oli jonoa hurjasti ja ylipuhuin lapset, että menemme sinne vasta viimeiseksi, jotta jonot olisivat pienemmät.
Koko päivä kierreltiin hikisenä ja kun olimme kaikki viilennystä. Vailla,menemme jonottamaan. Jonossa ollessamme astuu nuorimmainen kirjaimellisesti paskaan... Joku ihana äiti tai isä ihminen oli jättänyt rakkaan lapsensa jätökset keskelle jonoa toisten tallottavaksi. Yökkien käyn pesemässä maissin palaset ja muut haisevat jätökset lapsen jalasta ja menemme uudelleen jonoon. Viimein, kun on meidän vuoro katsoo nainen epäilevästi meitä ja kysyy ikää, ilmoitin olevani täysi ikäinen kuitenkin ja, että lapset ovat ne jotka uimaan tahtovat. Sain kuulla, että hän tivasikin vain lasten ikää. 3,5,7 ilmoitin iloisena, johon hän hyvin tympeänä ilmoittaa,että nuorimmainen on tervetullut, mutta isommat eivät pääse, koska ovat sulkeneet isojen puiston! PRKL! Eikä hän enää uskonut, kun sanoin iäksi 1,2,3....
Saatoin murahtaa hieman epäystävälliseen sävyyn, koska portin kyltin mukaan puiston kuului olla auki vielä tunnin. Sain hyvin kärkkään vastauksen, että ajattelevat vain minun turvallisuuttani. Sanoin, että sitä juuri, ette tee.. Ja olin oikeassa. Sydämeni särkyi, kun lapset itkivät niagaran putoukset asian tiimoilta. Lahjoin heidät hiljaisiksi slush juomilla. Olin ostanut yhden pullon ja 5 täyttökertaa eli 6 pullollista :D
Helle oli kyllä todella painostava ja slusheja kului useita päivän aikana, silti taskuumme jäi pyörimään yksi lippu jonka annoin yhdelle selvästi mielensä pahoittaneelle lapselle joka heilutteli anovasti tyhjää pulloaan äidilleen. En jäänyt seuraamaan, kuinka tyytyväiseksi äiti tuli, kun annoin hänen lapselleen viimeisen sokerihumalapaukun juuri ennen nukkumaan menoa, mutta oletan hänen olleen yhtä hymyä <3
Yli työpäivän verran kulutimme aikaa puistossa, emmekä silti ehtineet joka paikkaan. Viime kerrasta oli puisto kasvanut ja minusta selvästi parantunut.
Nuorimmainen oli innoissaan, koska täällä reilu 90cm pitkä hurjapää pääsi melkein kaikkiin laitteisiin joko yksin tai aikuisen kanssa.
Legokauppaan suosittelen pujahtamaan ilman lapsia. Ensinnäkin se on aivan täynnä. Porukkaa, toiseksi ei ilmastointia ja kolmanneksi kaikki maksaa miljoonan. Sarjoja on valtavasti ja aivan ihania, mutta. Hinnat hipovat taivasta.
Minä ostin 3 avaimenperää 99dkr.lla. Ja siihen jäi ostokset.
Syötiin puistossa fish and shipsit annokset olivat isot ja oli mahdollisuus 20dkr.lla tuplata kalojen määrä annoksessa :) näppärää, näin tämä yksi annos riitti kaikille meidän kolmelle syöjälle.
Täällä voi hyvin syödä omiakin eväitä, mutta suosittelen sitten rattaiden hankkimista, koska jonkin kylmälaukun raahaminen olisi tuolla helteellä käynyt työstä.
Parkkilippu kannattaa muistaa ostaa heti lippujen yhteydessä se maksoi 50Dkr ja kiitän luojaani, että virkailija kysyi, että haluanko ostaa sen. Edessämme ulos ajettaessa oli auto,jonka kuljettaja ei ollut lippua ostanut. Voin sanoa, että itseäni olisi ketuttanut kohden paljon, lähteä pakittelemaan autojen välistä,viemään autoa parkkiin ja tallustelemaan tuota km matkaa, vain jonottaakseni taas hetken parkkilippua ja taas kävellä sitä km matkaa autolle... Jalat, kun huusivat Hoosiannaa päivän tallustelemisen jälkeen.
Ihmettelen nuorimmaista joka jaksoi koko päivän omilla jaloillaan tallustella kitisemättä ja vinkumatta. Tässä havahduin, että lapset ovat todellakin kasvaneet :)
Leirintäalueelle päästyämme juoksimme kaikki vaihtamaan uikkareita ja vietimmekin tunnin altaalla viilentymässä ennen nukkumaan menoa.
Yöllä satoikin sitten niin paljon vettä, että pelkäsin teltan katon romahtavan.