Kotona odotti aurinko :)

Huh, kyllä tuo matkustaminen on rankkaa! Vrk siinä taas meni, mutta kotona ollaan ehjin nahoin kaikki.
Lennotkin olivat yhtä lukuunottamatta ajallaan. Lapset, kuopusta lukuunottamatta käyttäytyivät esimerkillisesti. Nuorimmainen nukkui kaksi ekaa lentoa, jonka jälkeen ei yö lennolla meinannut uni tulla. Ensimmäisen kerran lapsi jopa rääkyi koneessa ikuisuuden ( no, todellisuudessa kuuleman 5min, mutta minusta tuntui vähintään 5h.lta)

Koneesta poistuttaessa, Kaitsu kuuli kunka häntä kuulutettiin keskusrafiossa ja pyydettiin siirtämään autoa välittömästi!!

Appiukolla oli meidän auto joten arvelimme hänen parkkeeranneen huonosti.. Viime kerralla hän odotti meitä poliisien kanssa..

No lähestulkoon juoksimme matkalaukkuhihnalle, vain todetaksemme, että muiden laukut tulivat. Aloin jo pelätä pahinta, mutta kun hihna pysäytettiin tulivat meidän laukut.

Terminaalissa saimme kuulla appiukon ajaneen parkkipaikalle huoltotietä, eikä porttien kautta, koska ei ollut niitä löytänyt :D. Poliisien ja parkkihenkilökunnan kanssa asia oli kuitenkin sovittu ja homma oli hodossa. Mukana hänellä oli meille kasa ulkovaatteita.

Taidamme ensi kerralla ottaa suosiolla taksin :) hän, kun oli odottanut meitä jo edellisenä aamuna 4h :)

Onneksi pakkasta ei ollut paljoakaan ja aurinkokin paistoi. Väsymys kyllä painoi. Itse en taaskaan pystynyt koneessa nukkumaan ja olinkin viimeisen 2vrk sisällä nukkunut 1.5h.

Päivällä uni voitti ja oli pakko nukkua päikkärit? Saa nähä, kuinka ensi yönä käy.

Päivä on mennyt tavaten ihmisiä ja pyykäten.

Huomenna laitan lupaamiani kuvia ostoksista. Nyt en enään jaksa kuvata mitään :)

Byääääääh...

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin tämä meidän lomakin :(

Tänään on pakkailtu ja oltu altaalla ja rannalla. Ja tietenkin sitten nuorimmainen poltti iltaauringossa selkänsä :( onneksi ei kovin pahasti, mutta harmittaa niin paljon, kun lapset on sentään muistettu huolella suojata auringolta. Pojalla oli kellukepuku päällään päivällä ja kun halusikin olla pelkillä kellukkeilla unohtui rasvaus, kun aurinko ei enään paistanut vaan oli pilvistä. Mutta tiedämmehän sen, että pilviselläkin säällä palaa :( nyt sitten rasvataan ja toivotaan, että pahempaa ei sattunut!

Kello soi 6h päästä ja on aika pakata suru ja suunnata lentokentälle. Ja toivoa, että löydämme auton palautuspisteen helposti.

Lennämme ensin Miamiin josta vaihto nykiin ja sieltä vihdoin Helsinkiin.

Loma oli ihana, paljon nähtiin ja koettiin ja vielä enemmän meni rahaa.. Nyt onkin keksittävä töitä, jotta saadaan ennätyssuuret visalaskut hoidettua kunnialla...

Isäni muistaa muistuttaa meitä siitä, kuinka kallista matkustaminen on ja kuinka järkevää olisi sijoittaa nuo matkarahat kerran vuodessa asuntolainaan. Tottahan se on! Olisi meilläkin asuntolainaa enään rikka jäljellä jos näin olisimme aina tehneet, mutta SILTI väitän, että jokainen reissu on ollut joka pennin arvoinen.
Se ilo, riemu ja nauru minkä kuulemme ja näemme lapsia katsomalla reissun aikana on korvaamaton. Täällä unohtuu arjen huolet ja murheet. Ei ole muita vaikuttamassa meidän elämään, ei sanelemassa missä kenenkin pitää olla tai ei olla. Täällä olemme vain yksi perhe, muiden perheiden joukossa mikä on niin ihanaa!!

Ja se yhteinen aika minkä vietämme koko perheenä on myös meille niin tärkeää. Harvoin sitä parisuhteessa viettää toisen kanssa niin paljon aikaa kuin lomalla.

Ja kyllä, lapset ovat kiukutelleet, tapelleet ja narisseet niin, kuin kotonakin, mutta eivät niin paljon ;) ja vaikka olisivatkin niin senkin kestää lomalla erilailla, kun on LOMALLA. Ja on koko ajan toinenkin siinä vastaanottamassa sitä. Ja itselläkin on niiiiiiin paljon pidempi pinna täällä, kuin kotona, vaikka kyllä sitä valitettavasti huomaa itsekin kiukkuavan lapsille jopa lomalla.

Nyt vain on alettava säästämään rahaa jotta päästään vielä joskus uudestaankin reissuun!

Chichen izta

Tänään oli "aamulla" kello soimassa puoli yhdeksältä. Lapset söi aamupalan ja sitten lähdimmekin Surulla reissuun. Päämääränä chichen izta. Matkaa hotellilta sinne on reilu 230km. Olin lukenut netistä, että maksullinen moottoritie on nopeampi ja turvallisempi, joten valitsimme sen. Samoin kehotettiin tankkaamaan ennen moottoritielle menoa, myöhemmin ymmärsimme miksi. Lähin bensis, kun oli 180km päässä.

Vettä alkoi satamaan ihan alas asti ja jopa paikalliset hiljensivät vauhtiaan. Onneksi kuuro oli vain paikallinen ja jo muutaman minuutin kuluttua se loppui.

Käännyttyämme sille moottoritielle katosivat myös muut autot.
Ensimmäinen tietulli oli noin 150km päässä, tätä ennen ei myöskään ollut muita liittymiä.
Tulli maksu oli 251 pesoa, eli 20€, nyt ymmärrän miksi muita autoja ei koko pätkällä näkynyt ainuttakaan.

Tullin jälkeen meidät pysäytti poliisi. Hän halusi nähdä auton rekisteripaperit ja vuokrasopimuksen. Hiki alkoi nousta pintaan, kun tajusin, että vuokrapaperia ei ole mukana. Kaivoin laukkua, autoa ja reppuja, kysyin poliisilta onko välttämätön hän nyökytti päätään, siirryin takakonttiin etsimään ja lopulta se löytyi kameralaukusta. Poliisi ja minä olimme yhtä helpottuneita! Matka olisi tyssähtänyt siihen jos paperit olisi unohtuneet hotellille.

Koko matkalla moottoritiellä, ei meidän kanssa ajanut yhtään autoa. Turvallista oli ainakin :) vähän rupesi mietityttämään, että mitä tehtäisiin jos auto hajoaisi matkalla, kun ei yhtään ihmistä olisi jolta voisi pyytää apua.

Pääsimme perille, on olemassa kaksi sisäänkäyntiä, toinen jossa parkkimaksu oli vain 22 pesoa ja toinen jossa parkkimaksu oli 150pesoa. Kalliimmassa ei tarvitse kuuleman jonottaa halvemmassa joutuu jonottaa 40min, koska turistibussit menevät sitä kautta.
Löysimme itsemme halvemmasta paikasta, eikä jonoa ollut yhtään.ostimme liput ja kävimme tässä välissä syömässä. Burritokset maistuivat oikein hyvälle.

Ruokailun aikana oli paikalle ajanut turistibussi, onneksi olimme jo ostaneet liput! Hassua meksikolaista käytäntöä, sinun on ostettava kahdet liput eri paikasta, en tiedä oliko toiset liput vain verot vai mikä idea niissä oli :) liput maksoivat muistaakseni 180pesoa aikuiselta. Lapset olivat ilmaiset.

Tultiin paikalle, kyllä niin hyvä päivä valittiin. Lämmintä oli, mutta aurinko ei paahtanut.
Rauniot olivat vaikuttavat. Kyllä sitä on ennen osattu tehdä asioita kunnolla ja kestäviksi.

Lapset olivat innoissaan ja kiinnostuneita. Vähän harmittelivat, kun portaita ei päässytkään kapuamaan enään ylös.

Kauppiaita oli vaikka kuinka, mutta täytyy sanoa, että meksikolaiset ovat kohteliaita ja uskovat kun sanot kiitos ei.

Muutama juttu ostettiin, lähtöhinnatkin olivat vain murtoosan siitä mitä Playa Del Carmenissa pyytävät.
Lapset olisivat halunneet ostaa sellaiset puuma pillit keraamiset puumanmuotoiset, kun niihin puhalsi kovaa kuulostivat ne karjuvilta puumilta. Ensimmäiset kauppiaat huidoin vain pois ja kun lopulta olisin ostanut pyysivät he 5 kertaista hintaa kuin edelliset, pillit jäi siis hankkimatta.

Päätimme ajaa kotiin toista tietä. Alkumatka oli ainakin paljon mielenkiintoisempi, kuin moottoritie. Tie kulki muutaman kylän läpi. On niin kiva nähdä sitä paikallistakin elämää, eikä vain niitä turistikylien ympärille kyhättyjä asumuksia.

Parin koiran päälle melkein ajoimme, kun alkoivat keskenään tien vieressä tappelemaan ja lopuksi purivat toisiaan ja kaksi pakeni tielle. Kaitsu ehti juuri jarruttaa.

Kylien ulkopuolella on sellaisia töyssyjä, hidasteita joiden luonna on usein joku myymässä jotakin, täällä selvästi turisteille suunnattuja naamareita, pyramideja ja muita. Mitä kauemmaksi mentiin sitä enemmän ne oli elintarvikkeita, hedelmiä, juomaa juustoja....

Ei tämäkään reitti sen kummoisempi ollut, joten suosittelen rohkeasti vain menemään sitä, eikä ollenkaan ajamaan tuota ylihintaista moottoritietä. Ei pysäyttele poliisitkaan ;)

Myöhäinen herätys

Lapsetkin nukkuivat tänään meidän mittapuun mukaan myöhään ja sen jälkeen avasivat itse television ja antoivat meidän nukkua. Heräsin itse vasta kymmeneltä ja Kaitsu vielä myöhemmin.

Joten cozumel sai jäädä ainakin tältä erää.

Yllättäen päivä meni altaalla ja hotellin rannalla. En muista tälläistä lomaa ollenkaan :D

samalla sai hoidettua pyykit. On se niin kätevää, kun on mahdollisuus pyykin pesuun. 40pesoa koneellisesta maksaa mielellään, kun ei tarvitse raahata niin paljoa tavaraa mukanaan. Vaikka Thaimaassa tuohon hintaan ne jo melkein pesetti pesulassa ;)
Jenkkien pesukoneet on niin omituisia, tai sitten meidän. Koneellisen pesee todella paljon nopeammin, kuin meidän koneellisen. Puolessa tunnissa ohjelma on käyty läpi. Nyt vaatteet ei ole olleet lika likaisia joten en osaa sanoa ovatko sitten yhtä tehokkaita, kuin meidän. Olen vain kotona monesti miettinyt, miksi nopeatkin ohjelmat kestävät tunnin, ellei ota jotain pika pikapesua.

Eskarilainen on jo ensimmäisestä päivästä lähtien katsellut ihaillen, muiden ihmisten yritystä juosta jättipallossa veden päällä ja sai tänään itse kokeilla.
150 pesoa se maksoi, mutta oli ilmeisesti joka peson arvoinen :) pallon vuokraaja varoitteli ennen aloitusta, että lapset harvemmin pääsevät jaloilleen, eivätkä jaksa muutamaa minuuttia kauempaa, mutta niin vain poika pääsi jaloilleen ja ravasi ja kaatui ja kaatui ja ravasi... Jaloillaan pysyi pidempään, kuin yksikään aikuisista joita olimme nähneet aikasemmin. Alle 10minuutissa, poika oli aivan rättiväsynyt ja ilmoitti haluavansa ulos. 15min olisi hintaan kuulunut, mutta epäilen, ettei monikaan tuota aikaa jaksa, sen verran rankalta tuo näytti.

Hotellilla on lasten avoin kerho yli 5v voi siihen jäädä yksinään, mutta alle 5v voivat osallistua ohjelmaan vanhemman kanssa. No, meillä nyt ei kukaan lasista siihen jää yksin, mutta usein haluavat osallistua ohjelmaan.
Eilen oli esim. Marmorikuulen sukellusta altaan pohjalta johon isommat osallistuivat innolla. Tänään pääsivät tekemään naamareita. Voin kertoa, että jokainen kimaltelee edelleen hileistä,vaikka on uitu ja käyty suihkussa.
Tänään oli myös jotain leikkejä joissa piti hyppiä eri suuntiin aina tietyn sanan jälkeen, tuolileikkiä ym. Ja lopulta loppuhuipennus! Pinjata!
Jokainen lapsi pääsi vuorollaan mäiskimään pinjataa ja lopulta se halkesi ja ulos lensi kilokaupalla karkkia josta jokaiselle riitti useampi tikkari.
Yhdellä lapsella oli synttärit ja henkilökunta soitti keittiöön, josta toivat ison kakun jonka jakoivat kymmenille lapsille ja antoivat limua kaikille.
Lapset voisivat olla hotellilla koko ajan poistumatta mihinkään. Ohjelmaa olisi heille vaikka mitä, minä olen vain se levoton joka en malta olla paikoilani ainakaan montaa päivää.

Nuorimmainen saa aina raivokohtauksen, kun olisi aika nousta pois altaasta joten siellä on syytä pysyä tunti tolkulla ;)

Eskarilainen järjesti meille muutenkin jännät paikat tänään. Käsiä pestessään ajatuksissaan meni juomaan hanasta vettä. Minäkin havahduin ääneen liian myöhään ja nyt sitten jännätään tuleeko vatsaongelmia :( poikaa harmitti niin paljon, että itku pääsi, kun alkoi pelkäämään oksentamista.

Huoneessammehan on keittiö, no tiskipenkki, kaksi keittolevyä ja jääkaappi ja mikro. Hyvin tuo on riittänyt meille, lapset saavat iltapalan hyvin syötyä ja koko porukka aamupalan. Lupasin lapsille, että ostan heille huomenna nuudeleita iltapalaksi, kovat on vaatimukset.
No jokatapauksessa, meillähän käy täällä siivoaja 2 kertaa päivässä, aamupäivällä siivoo huoneen,vaihtaa lakanat ja pyyhkeet lisää shampoot ja rasvat ym. Ja illalla käy laittamassa huoneen nukkumis kuntoon, eli petaa lasten sängyt, sulkee verhot ja lahjoo lapset suklailla.. Tiskeihin he eivät kuitenkaan saa koskea, vaan se kuuluu asukkaille. Ihan varmasti vain ja ainoastaan siitä syystä, että kaikki kokkailu ja syöminen on pois hotellin ravintoloilta...

No, nyt on aika käydä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa nousta ylös jo aamusta. Taidan nukkua peukut pystyssä, että mitään oksentelua ei tule ja pääsemme huomenna katselemaan jotain muutakin, kuin hotellia!

Allas päivä

Aamulla äänestimme päivän ohjelmasta ja hotellin altaat voittivat 3-2.

Lapset innostuivat hyppimään ja sukeltamaan ja altaalla vierähtikin 7h... Joista rannalla oltiin enintään tunti, kun oli saatava jptain syötävää.

Neiti oppi hyppäämään pääedellä ja jatkamaan sukeltaen kymmenisen metriä. Eskarilainen hyppi veteen voltteja. Ja pieni mieskin jo suostui hetkittäin kellumaan itsekseen, kunhan vain sai äidin uikkarin narun turvaksi. Kyllä huomaa sen, että pienimmän kanssa on käyty uimassa aivan liian harvoin kotona. Ja taas tein hiljaisen lupauksen, että alamme käydä säännöllisesti uimassa, kunhan kotiudumme.

Tänään huomasin, että neidin uikkari roikkuu päällä ollessa polvissa ja siitä näkyy läpi...
En tiedä kertooko neidin uikkari enemmän laadusta vai siitä, että olemme uineet niin paljon reissun aikana. Ihan kunnossa se oli lähtiessä, mukana on toinenkin, mutta ei se ole tälle tyylilyylille kelvannut. Nyt taitaa jo sekin kelvata, mielumminkin kuin se, että pylly vilkkuu kaikelle kansalle.

Mistä huomaa,että on lomalla? Siitä, kun täytyy naapurilta kysyä viikon päivää :) olimme molemmat jo maanantaissa, mutta onneksi oli vasta sunnuntai! Saatiin yksi lomapäivä lisää!

Tiistaiksi povattu vesisade on siirtynyt keskiviikolle, ainakin ennusteiden mukaan joten huomenna saatamme käydä cozumelin saarella, tai sitten emme. Se lomalla onkin ihaninta, että pakko ei ole tehdä mitään, tai Kaitsun mielestä on, pakko syödä. Ja usein!

Tänään, kun ajelimme Playa Del Carmeniin syömään, ajoi edessämme kuormaauto joka olisi joutanut jo romuttamolle. 100.n vauhdissa meni siinä jarrut lukkoon. Koko kuormaauto vetisivuttain ja savu nousi renkaista. Isoja palkeenkieliä repsotti renkaista, mutta kuski vain jatkoi matkaansa. Koitimme ajaa ohi, koska aina välillä auton taka akseli hyppäsi sivusuunnassa ja oli sen näköinen, että rämähtää tielle. Pääsimmekin kerran ohi, muttjo jetken päästä hullurekkamies ajoi meidän ohi ja kymmenen metrin jälkeen jarrut löi lukkoon taas. Onneksi pääsimme poistumaan pian siltä tieltä....

Xcaret

Olemme nähneet tuon xcaretin mainos bussin niin monta kertaa, että päätin ottaa siitä selvää. Hetken netissä surffattuani, muistin että sitä minulle suositeltiin jo jenkkien puolella, lapsille sopivaksi.

Hinta oli vain melestäni kova. (Olen tainnut tulla vanhetessani pihiksi..) aikuisilta hinta oli 79 usd ja yli 5v 39.90usd. Nämä oa siis perus liput. 109 usd maksoivat ne alliimmat joihin kuului bufee ja joku oma alue tallelokeroineen. Kaitsu ja lapset kuitenkin halusivat kovasti puistoon mennä joten lähdimme matkaan.

Puisto on heti Playa del Carmenin jälkeen, Tulumiin mentäessä joten matkaan ei kauan mennyt. Alueella on isot parkkipaikat joten Surukin saatiin helposti parkkiin.

Lippuluukulla tajusimme, että saamme 10% alennusta, saime jonkin alennuslipukkeen Surua vuokratessamme. Olin myös epärehellinen ja väitin, että meillä on vain yksi yli 5v.

Liput maksettuamme, minulle vasta selvisi, kuinka laajalle alueelle puisto on levittäytynyt eikä meillä ollut rattaita mukana. Vuokrasimme rattaat 300 peson hintaan, tämä oli päivän paras päätös ;) kaksosten rattaissa kulki poika, sekä tavarat hyvin mukana.

Alueella on vetonaulana sellainen joki jota pitkin voi snorklata, joki tai uoma, ei siinä mitään virtausta ole kulkee välillä kallion välissä välillä luolassa. Perus lipun hintaan saa pelastusliivit, räpylät ja snorkkeli pitää vuokrata. Meillä oli mukana omat.

Lapset halusivat uimaan, alueella on seita luonnon altaita joussa oli kaloja joiden seassa pystyi uimaan ja snorklata. Rantojakin oli muutamia. Meillä meni näissä yllättävän kauan aikaa useita tunteja. Alueella on mahdollisuus kouluttaa tai uida delfiinien kanssa, lisämaksusta tietenkin. Samoin raskujen kanssa sai uida, tässä sai samalla kokeilla laitesukellusta. Maksusta... Samoin maksullinen oli pikavene ajelukin.

Me kävimme katselemassa eläimiä, uimme delfiinien viereen (verkko kyllä erotti meidät) näimme meksikolaisia tansseja ja maijojen esityksiä. Hevosratsastus esityksiä, orkideapuiston, perhosia, lepakkoluolia ym.

Ja, kun lopulta aattelimme mennä tuohon jokeen, niin tajusimme, että he sulkivat sen!!! Olimme käyneet yhdessä kohtaa kellumassa, mutta kun mitään nähtävää ei ollut siirryimme jalan muualle. Tarkoituksena mennä myöhemmin toiseen kohtaan. Olin kyllä niin pettynyt koko tuohon snorklausjuttuun. Oletin, että se on jännittävä tippukiviluolissa snorklausta, mutta mitä kaikilta kuulin oli se vain tylsää lillumista joen tapaisessa joka välillä meni kallioluolaan.

Koko päivä täällä kuitenkin saatiin kulumaan ja lapsilla oli ihan kivaa, mutta itse en kyllä suosittele kenellekkään tuohon hintaan ainakaan. Lisäksi, kun niin monesta asiasta piti maksaa lisää. Vähän lohtua tuo se, että osa rahoista menee erilaisiin eläinsuojeluprojekteihin.

Tulumin ranta

Lähdimme ajelemaan Surullamme, kohti Tulumia. Tarkoituksena käydä rannalla ja rannan jälkeen raunioilla.

Tulumiin on hotelliltamme noin 80km matkaa. Suoraa tietä, eksyä ei voi, mutta ajaessa kannattaa aina kiertää keskustaan vievät liittymät ja nousta sillalle joka on jonkin lainen ohitustie.

Olimme kuulleet, että Tulumin paradisio ranta olisi ihana, puuterihiekkainen ja rauhallinen ranta. Päästyämme Tulumiin, ei rannan löytäminen taaskaan ollut helppoa, mutta tällä kertaa kävin kysymässä neuvoa ja ranta löytyi.

Punainen lippu liehui hengenpelastajan kopissa, joten aallokkoa oli jonkin verran, meidän onneksi. Mikä on hauskempaa, kuin aalloissa hyppiminen?
Ihmisiä, ei tällä kohtaa rantaa ollut meidän lisäksi, kuin kourallinen. Muutama pariskunta omien tuolien, vilttien ja varjojen kanssa.

Aikamme uituamme ja leikittyämme hiekassa lähdimme kävelemään rantaa pitkin, etsien ruokapaikkaa. Menimme ensimmäiseen vastaan tulevaan, joka herätti lapsissamme suurta hilpeyttä. Ravintola oli rakennettu rannalle, tekemättä erillistä lattiaa. Lattiana oli rantahietikko johon tuolin jalat aika ikävästi upposivat.
Ruoka oli kaikista hyvää, aloitimme guacamolella ja nachoilla ja ruuaksi lapset tilasivat pizzan, minä lasagnea ja Kaitsu kalaa. Hinta oli täällä yllättäen keskustan hinnoissa ja lasku oli n.800 pesoa.

Lähdimme takaisin päin kävelemään ja jäimme rannalle vielä uimaan. Lapset tutustuivat amerikkalaiseen poikaan joka asui äitinsä kanssa täällä. Pojan isoäiti oli pojan kanssa viettämässä aikaa rannalla ja kertoi itse olevansa täällä lomalla. Oli niin hauska jälleen huomata se mitä niin monesti aikaisemminkin, että lapset eivät yhteistä puhekieltä tarvitse. Ei aikaakaan, kun lapset juoksivat rannalla kurapallo sotaa. Ja elein tekivät selväksi toisilleen, että vain selkään sai kuraa heittää. Ja niin sitä mentiin. Naurun käkätystä ja ilon kiljaisuja oli niin hauska kuunnella. Pienimmäinenkin oli leikissä mukana ja ihan innoissaan. Isoäiti kyseli Suomen talvesta ja kesästä. Kertoi, että heilläkin on joka talvi paljon lunta, ainakin 15cm :D

Yht' äkkiä huomasimme, että aurinko alkaa laskea, joten oli jo aika pakata kamat kasaan ja lähteä. Kaiken kukkuraksi unohdimme rauniot!! Muistimme, ne vasta, kun olimme ajaneet pois Tulumista hyvän matkaa... No, katsotaan jos ehdimme sinne vielä.