Vaunu on ollut pihallamme nyt enemmän tai vähemmän pari vuotta. Se on toiminut hyvin vierasmajana ja muun perheen majoituspaikkana, silloin kun minä tuon töitä tai illanistujaisia kotiin ;)
Viimekesän telttareissu sai meidät havahtumaan siihen, että lapset ovat jo kasvaneet ja sitä sisätilaa ei enää tarvitse niin paljon. Lisäksi arvostaa helppoa liikkumista enemmän. Olemme aika levottomia matkaajia, paikat ja kohteet ja jopa maat vaihtuvat mieluusti. Välimatkat voi olla pitkiäkin jne. Henkilöautolla pääsi niin paljon helpommin liikkumaan, kuin asuntovaunulla. Lisäksi vaunun vieminen laivaan oli aivan hirvittävän kallista 14m yhdistelmälle.
Telttaillessa oli kyllä niitä huonojakin puolia. Saattoi olla tuskaisen kuuma tai kylmä, kosteaa tai jopa märkää. Ruuan laittaminen oli haastavaa, koska tavaroita ei oikein saanut pidettyä kylmänä mitenkään. Ulkona syöminen lasten kanssa on kallista, eikä aina ihan niin nautinnollistakaan, joten suuresti vaunuillessa olen arvostanut JÄÄKAAPPIA. Ja vessaa... Yöllä ei ole mukava herätä siihen, että täytyy lähteä käyttämään jotain pissalla kylmässä, usean sadan metrin päässä teltasta. Tavaroiden säilytys oli aika ärsyttävää, kun takakontti oli täynnä telttaa, patjaa, vaatetta, astiaa jne. Ja aina se tarvittava tavara oli siellä alimmaisessa kassissa. Lapset kyllä pitivät telttailusta paljon enemmän, kuin vaunuilusta.
Mies rupesi puhumaan asunto-autosta, minä lähinnä nauroin. Sen pitäminenhän on niin kallista. Ja me oikeasti pääsemme reissaamaan vain talvella tai sitten kesällä 2viikkoa. Mies puolusti, että heidän uusi talviharrastuksensa laskettelu olisi helpompaa asunto-autolla. Ja se minun jo kauan haaveilemani kevät talvella etelään karkaaminen ei tulisi kuuloonkaan asuntovaunulla. Lisäksi autonhan saa seisontavakuutukseen. Aloin jo hieman lämmetä ja asetin ehtoja autolle ja hinnalle. Olinhan tiennyt, että autot ovat kalliita, mutta että kun vaihdat meidän hienon, ison, ilmastoidun vaunun saat välirahaa maksamalla auton joka on vuosituhannen taitteesta, ei ilmastoitu, pieni kottero jolla on jo ajettu miljoona km. Olin jo varma, että mitään ei löydy, ikinä.
Lopulta mies oli löytänyt muutamia vaihtoehtoja. Kaikki täyttivät äsken kirjoittamani kriteerit edelleen, mutta rohkaistuin lähtemään mukaan katsomaan. Ensimmäisen oven avattuani, en suostunut menemään sisälle, näky ja haju oli kamala! Seuraavaan menin jo sisälle, mutta koska kerrossängyt olivat todellakin lapsimallia en oikein innostunut tästäkään. En tahdo itse nukkua siellä auton katon päällä olevassa kopperossa vaikka leveä onkin, mutta matalia ne on. Enkä myöskään tahdo, että auton ainoa pöytäryhmä täytyy mulkata joka kerta nukkumaan mennessä ja herätessä.
Seuraava auto oli jo parempi, siellä oli ihan aikuisille soveltuvat kerrossängyt, alkovi hytin päällä johon kaikki 3 lasta mahtuvat. Takatalli, pyöräteline. Ja huonoa: pieni, ei ilmastointia edes hytissä, mini kokoinen jääkaappi, ruma sisusta tosin ei rikki, mutta ruma.
Etsintä jatkui. Jos löytyi hyvä, ei meidän vaunusta hyvitetty mitään. Myyjät sanoivat, että meidän vaunua olisi niin vaikea saada myydyksi.
Lopulta kysyimme tarjousta tuosta yhdestä autosta joka oli ihan ok. Ja pääsimme yhteisymmärrykseen. Liikkeessä lupasivat huollossa vaihtaa jonkin hihnan ( olisiko ollut jakopää ?) koska sen vaihdosta oli niin paljon aikaa, kosteusmitata, huollattaa, katsastaa ja siivota se käyttökuntoon.
Me tyhjensimme vaunun ja veimme sen liikkeeseen torstaina. Lauantaina oli tehty kaupat meidän vaunusta, joten ei ollutkaan niin vaikeasti myytävä..
Vapuksi saimme sitten vihdoin oman automme. Miehen ollessa töissä niin myöhään päätimme, että lähdemme vasta seuraavana päivänä leirintäalueelle. Lapsille lupasimme, että yövymme asunto-autossa pihalla. Tämä osoittautui hyvin viisaaksi ideaksi! Nimittäin yöllä selvisi, että lämmitin toimi vain on tai off asennossa. Lämpöä todellakin riitti! Meinasin tukehtua ja lopulta siirryin sisälle nukkumaan koirien kanssa.
Aamulla vein lämpömittarin sänkyyn ja se näytti +33 astetta. Seuraavana arkipäivänä soitimme myyjäliikkeeseen jossa lupasivat lämmittimen korjata. Veimme auton sinne ja selvisi, että edellinen omistaja oli vaihtanut säätötermostaatin sellaiseksi joka tarvitsisi erillisen anturin. Eli nyt kun mikään ei ilmoittanut, että lämpötila oli saavutettu pörisi se päällä koko ajan.
Asia ei korjaantunut kuin vasta seuraavalla viikolla. Tästä saimme hyvitykseksi vinguttua meille uudet talvirenkaat ensi talveksi.
Kotona mies huomasi, että akkuvirta ei toimi.. Ja ei, kuin soittoa perään. Lupasivat tulla asentajan kanssa korjaamaan tänne. No odotellessa täällä tutkittiin ja huomattiin jonkun ison sulakkeen pamahtaneen. Korjaajan tultua paikalle, sulake vaihdettiin ja valot taas toimivat. Asentaja oli kuitenkin sitä mieltä, että noin ison sulakkeen ei kuuluisi palaa ilman syytä ja niin lähti auto taas korjaamolle.
Seuraavana päivänä saimme sen kotiin tuotuna, uudella akulla ja täydellä tankilla varustettuna. Lisäksi oli meille jätetty muutama purkki kemsa ainetta.
No, nyt meillä oli auto kotona, mutta lapsilla turnaus vkl. Eli mihinkään emme päässeet testaamaan autoa yöksi. Tosin nyt kun turnaukset olivat eri kylissä auttoi päivää paljon se, että meillä oli kaksi autoa. Lisäksi pienin viihtyi autossa touhuten, kun kentällä ei juuri viihdy. Samoin ruokailut ja lepo pelien välissä oli mukava olla autossa.
Kotiin ajaessa huomasimme, että TADAA! Bensamittari ei toimi.....
Että, näin meillä.. Uskaltaakohan sitä lähteä ollenkaan kesän suunnitellulle matkalle tällä romulla??
