Legoland, tuo ruuhkien taivas..

Lapset eivät varmasti ymmärrä, mitä kaikkea me aikuiset välillä joudumme kestämään. Legoland kuuluu ehdottomasti tähän kategoriaan. Olimme pähkäilleet legolandin lippuvaihtoehtoja ystäviemme kanssa jo pitkään. He eivät ole tuolla viellä käyneet ja olivat sitä mieltä, että tahtovat viettää puistossa 2pv. Itse olemme tuolla olleet jo useamman kerran ja joka kerta tuo yksi pitkä päivä on meille riittänyt. Emme sitten ostaneet lippuja etukäteen vaan päädyimme ostamaan liput ovelta. Mukana oli näitä lapset "ilmaiseksi" lippuja joita saa tyyliin jokaisesta muropaketista. Liputhan eivät tule juurikaan halvemmiksi näillä, mutta näillä mentiin.

Leiripaikkamme oli give camping, matkaa on legolandiin n. 15km suunta. Puolessa välissä matkaa alkoi ruuhkat. Ja kyllä, juuri legolandiin.

Parkkipaikkoja on runsaasti, joten se ei ole ongelma. Auto parkkiin, kamat mukaan ja kävely portille. Itse olen joka kerta miettinyt, miksi portteja ei ole useampaa, vain tuo yksi sisäänmeno paikka lippuluukkujen luona. Samoin ulos pääsee vain tuota kautta. Syynä voi olla strateginen sijainti legokauppojen suhteen, nyt joudut ohittamaan ne sekä sisään, että ulos mentäessä. 

Lippujonot, puuh miksi voi miksi, en ostanut lippuja etukäteen netistä? Suosittelen sen tekemistä, vaikka olisikin niitä lapset "ilmaiseksi" lippuja. Itse valitsin jälleen kerran huonoimman jonon ja vaikka ystäväni tulivat toiseen jonoon minua myöhemmin, pääsivät he sisään meitä aikaisemmin. Jos kuitenkin päädyt jonottamaan valitse jonot vasemmasta reunasta, nämälippukojut ovat fyysisesti lähempänä, jolloin useimmiten jonotkin ovat lyhyimmät. Itse olin silmä määräisesti mittailevani jonoa, mutta mönkään meni, kun valitsin paikan keskikopilta. Koko perheen ei tarvitse jonottaa, vaan yksi lippuluukulle, toiset vessa jonoon strategiaa suosittelen jos päädyt jonottamaan. Sisään meno on jouhevaa, jos ja kun jonoa on niin selviää siitä liput kourassa tai kännykässä muutamassa minuutissa.

Me lähdimme lasten kanssa heti laitteisiin ja päätimme katsella legokylän myöhemmin. Katseltavaahan on joka puolella puistoa, mutta tuo minimaailma, nostosiltoineen, lentokoneineen ja junineen on omaa luokkaansa. Toistan itseäni, mutta miksi en ole töissä noita rakentamassa? Unelma duuni!

Jonoa oli hurjasti, joissain laitteissa annettiin jonotusajaksi yli tuntikin. Valikoimme laitteita jonotusajan mukaan, mutta täytyy sanoa, että jälleen yllätyin siitä kuinka reippaita jonottajia meidän lapset on. Muuten niin menevät lapset jaksoivat jonottaa päivän aikana tunteja ilman kitinää ja tappelua. Jopa herttaisina kannustivat toisiaan ja isoveli otti pikkuveljen välillä reppariinkin, kun oli jalat jo niin väsyneet kaikesta kävelystä ja seisomisesta. 

Olimme ystäväperheen kanssa jakautuneet eri porukoihin, mikä myös hillitsi lapsia. Meillä, kun on 3 lasta, heillä kaksi. Aina on joku ylimääräinen leikissä tai porukassa ja nahina on valmis. Yleensä meillä jää pienin ulkopuolelle, joka sitten yrittää päästä mukaan leikkiin hillumalla "isona" ja riita on valmis. Nyt A ja L taas kulkivat tapansa mukaan käsi kädessä ja julistivat olevansa parhaat kaverit ikuisesti. Se ikuisuus kesti seuraavaan aamuun, mutta mutta....

Se mikä legolandissa on hyvää meidän pätkälle, on se että aikuisen kanssa pääsee tosi moneen laitteeseen, johon muualla voi vain unelmoida pääsevänsä muutaman vuoden päästä, kun mittaa tulee lisää. 

4D elokuvasta lapset tykkäävät aina vaikka kieltä ei ymmärräkkään. Disneyworldin 4D vei lasten mielestä kuitenkin voiton, mutta kyllä vesisuihkut, tuulet ja lumisateet tekivät nytkin vaikutuksen.

11h puistossa mentiin, paljon jäi paikkoja käymättä, mutta riittävästi nähtiin kuitenkin. 6 jälkeen illalla jonot vähenivät ja sitten laitteisiin olikin enään 5 min jonot. Jonot onneksi liikkuu koko ajan ja näkemistä on matkan varrella, osissa jonoossa on jopa tehtäviä, ratkaise salakirjoitus, tai dubloaltaita missä voi rakennella. Näitä oli Amerikassa paljon, jonottaminen on silloin paljon kivuttomampaa. 

Ilma suosi, eikä vettä tullut kertaakaan. Ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Yleensä on ollut hellettä ja vesikuuroja. Nyt kastuttiin vain tykkilaivoissa. Naama itsellä taas yllätys yllätys muistuttaa enemmän tomaattia.. Alueella on semmoinen vesispläsh alue jonne oli tarkoitus mennä, mutta se menee aikaisemmin kiinni, eikä meillä lapset sitten malttaneetkaan lopulta sinne lähteä. Ei se kummoinen ole, mutta kuumana päivänä viilentää lapsia.

Alueen linnashow kannattaa katsoa, lapset nauraa räkättivät, kun prinssit tipahtelivat vallihautoihin ja jännittivät saako kukaan pelastettua prinsessaa pahalta kosijalta. Vesi roiskuu ja nauru raikaa. Aikuisillakin jalat lepää katsomossa istuskellessa. 

Starwars rakennelmat oli meille uusia ja täytyy sanoa, että wau. Tuo alus painaa yli 20 000 kg! Ja paloja oli miljoonia.

Nuorimmaisen harmiksi vasta ensi vuonna avataan ninjago alue. Vaikka legoland onkin hieno, on se myös kallis ja näin sesongin huippuaikaan todella ruuhkainen. Kesän alussa ja syksyllä väkeä on huomattavasti vähemmän jolloin rahoilleen saa paremmin vastinetta. Itse en jaksa tuossa ruuhkassa ja hälinässä yhtä päivää pidempää, mutta monet siellä viettävät päiväkausia. Tosin silloin ei varmasti jonotus harmita samalla tavalla. Me kiersimme siellä minialueella tällä kertaa tunnin, muuten olimme muissa jutuissa. Me olemme tosin tuolla olleet jo 3 kertaa ja nähneet rakennelmat ennenkin. Hauskinta meidän lapsista on nostella siltoja ja päästää laivoja kulkemaan. Isoin jo miettii miten ne on rakennettu ja millaisia ohjausjärjestelmiä ne vaatii. Pienemmät vain ihastelee ja leikkii.

Meillä oli tarkoitus mennä seuraavaksi päiväksi Lalandiaan, kun toisten piti mennä toiseksi päiväksi legolandiin, mutta ruuhkassa oleilu sai heidätkin muuttamaan mielensä. Päätimme, että jatkamme matkaa kohti Tanskan rannikkoa. Säätiedot, eivät kyllä ole meidän puolella, nyt näyttää aika ankealta ennusteet. Sadetta tiistaille asti, kunnes lähdemme laivalla Ruotsiin.

Syena Lineltä tuli meille ilmoitus, että laivalla on teknisiä ongelmia silloin kun lähtö oli ja meidät on buukattu seuraavalle lähdölle. Se sopii meille paremmin, nyt lähtö on aamupäivällä, tuon karmaisevan aamulähdön sijaan. Ja aamiaisemme on ilman lisämaksua vaihdettu lounaaksi!

Lähdimme aamupäivällä pois leirintäalueelta ja autossa huomasin, että meitä oli laskutettu 3 yön sijaan vain kahdesta. No, en kääntynyt takaisin, vaan mietin innoissani "säästettyjä" euroja. Tanskan leirintäalueet on kalliita, eikä ole ollenkaan tavatonta, että 2aik ja 2 lapsesta joutuu pulittamaan 50€/yö.

Olimme katsoneet, että yövymme seuraavaksi jammerbugtin leirintäalueella, mutta pienten navigointi ongelmien jälkeen päätimme yöpyä Aalborgissa. Säätiedotus on luvannut ukkosta ja yli 30ml vesisadetta, joten oletamme isossa kaupungissa olevan jotain sisällä olo paikkaa.

Skarasta Tanskaan

Pääsimme Skaraan, ilman että vaihdelaatikko hajosi! Ehdimme alueellekin 15 min ennen, kuin portit sulkeutuivat, noin 11h ajateltua myöhemmin. Yölläkin olisimme kuulemman päässeet sisälle, kun vartijat alueella kuitenkin partioivat koko yön ja pitävät juhlivan väen aisoissa. Juuri tänä vkl.na oli Axevallan suuri ravitapahtuma ja alueella oli yöpymässä ihmisiä sieltäkin. Hieman harha askeleita ottavia miehiä rantatuoleineen näkyi kadun varrella kävellen leirintäalueelle takaisin. Musiikki raikasi ja tunnelma oli siellä mitä ilmeisemmin hyvä. Tapahtumassa on arvioitu käyvän 35000 ihmistä vkl.n aikana.

Aamulla, kun herättiin pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin puistoon. Skara sommarland on kuin iso ja hyvin hoidettu puuhamaa. Voi, kun Suomessakin olisi tämmöinen ( http://www.sommarland.se )

Sää ei meitä oikein vesipuistoa nähden suosinut, aurinko kyllä paistoi ja lämmintäkin olisi ollut, jos ei olisi käynyt niin kova tuuli. Huvipuistoon keli oli ihan, hyvä eihän sentään satanut. Väkeä oli tosi vähän, ainoa paikka mihin joutui jonottamaan oli vessa joka kerta. Lapset juoksivat laitteesta laitteeseen suoraan ja jos nyt jonottaa tarvitsikin niin enintään sen yhden kierroksen.

Meillä käytiin taas joka vuotinen pituus itkupotkuraivari keskustelut, on maailman tylsintä olla lyhyt, ihan tyhmää, mä en sit mee mihinkään jne. Onhan se tietenkin kurjaa, kun nuoremmat kaverit pääsee itsekseen laitteisiin joihin ei pääse, mutta näihin on vaan tyydyttävä. Onneksi löytyi paljon laitteita myös 110cm pitkillekin ainakin vanhemman kanssa.

Kaksi päivää kierrettiin laitteita ja jonkun verran vesipuistoakin, siellä tosin oli niin kylmä meidän vilukissoille, että aiheutti sekin enemmäm harmitusta ;)

Onneksi M kävi meidän muiden puolesta kaikissa mäissä palelemassa.

Suklaapyörääkin pyöritimme ja tottahan toki, LEEVI voitti taas jättisuklaan. Ja taas oli itkun paikka muilla, niin kuin jokaisena muunakin vuonna...

Jäätiin vielä kolmanneksikin yöksi, jottei tarvinnut lähteä iltaa vasten etsimään leirintä aluetta.

Aamulla lähdimmekin ajamaan kohti Ullredia. Ruotsin Tuuri. Pääsimme Boråsiin asti, kunnes Laban ilmoitti, että on huono olo. Ja hetken päästä jo oksensikin. Wohuu, yrjäri tästä vielä puuttuikin. Onneksi huono olo näyttikin olevan vain matkapahoinvointia, semmoisesta ei meillä olekaan kukaan ikinä kärsinytkään. Poika etupenkille ja ropelit käyntiin niin matka pystyi taas jatkumaan. Perillä poika valitti vain nälkäänsä joten ensimmäinen pysähdys oli burger king.

Väkeä oli paljon, mutta sisään ei tarvinnut sentään jonottaa niin kuin olin pelännyt. Tavaraa oli vielä enemmän jne. Mitään huippu edullisia juttuja ei rekisteröity, tai no pesuaineet, konetiskitabletit ym oli halpoja, mutta ei niitä nyt jaksa mukana reissussa raahata. Lasten vaatteita oli halvalla, mutta eipä me niitäkään juuri tarvita. Leeville löytyi sadetakki... Mitään ei ostettu ja rahaa meni tuhottomasti..

Kun oltiin valmiita kaupasta oli kello jo sen verran, että tuntui turhalta maksaa leirintäalueesta, aamulla lähtisi laiva Tanskaan, kuitenkin jo kahdeksalta ja satamassa olisi oltava jo hyvissä ajoin.

Toisten vielä jäädessä kaupoille ja syömään lähdimme me katsastamaan Varbergia ja miettimään missä yöpyisimne. Ajoimme satamaan ja heti luoksemme tuli yksi Hollantilainen kertomaan, että satamassa voi hyvin yöpyä. Päätimme jäädä siihen yöksi, eipähän tarvitse herätä paljoa aikaisemmin ajattelimme.

Lähdimme kävelemään Varbergin keskustaan, täälläkin oli jokin tapahtuma, musiikkia ja lauluesityksiä, iloisia ihmisiä joukoittain, amerikan rautoja ja moottoripyöriä. Lapset ihailivat näkemäänsä, mutta kaikista jännin juttu oli tasoristeys! Josta vielä laski puomit alas :D

Ollessamme pitsalla tuli kello 21 ja kaupungin kirkontornin kellot alkoi soida, laskimme 9 lyöntiä ja hämmästyimme kun kilkatus jatkui. Kellot kilkattivat 10min! Korvissa alkoi jo soida ;)

Yö meni kuunnellen lokkeja,junia, autoja, rekkoja ja niiden kylmälaitteita, mutta hyvä siinä oli ilmaiseksi nukkua.

Aamiainen syötiin laivalla. Aamiainen oli runsas ja jopa pehmistä oli lapsille jälkiruuaksi. Suosittelen ehdottomasti sen etukäteen varaamista, koska monet heräävät laivalla siihen, että jotain olisi syötävä, mutta missään ei ole tilaa. Jopa istumapaikat yleensäkin laivalla on kiven alla. Lapset saivat aikansa kulumaan leikkihuoneessa. Reilu 4h ja olimme Tanskassa. Liput tulivat siltoja halvemmiksi ja koska pääjohteemme oli jälleen kerran legoland oli tuo varsinkin rikkinäisellä autolla järkevää.

Emme olleet varanneet leirintäpaikkoja lego campingistä joten oli pakko kokeilla onnea. No sitä ei taaskaan ollut tarjolla, saimme kuulla, että varattua oli torstai iltaan asti. Legolandin leirintäalueen parkkis on kyllä syvältä, parkkipirkko vai seppokon se oli kävi jo uhkailemassa sakoilla..

No, goole päälle ja leirintäalueen etsintään. Givestä löytyi parikin aluetta. Toisessa muistimme yöpyneemme viimeeksikin. Päätimme mennä tuohon toiseen halvempaan. Portilla tunnistimme, että ollaanhan me oltutäällä ennenkin. Silloin sai Kaitsu rikkinäisellä piuhalla puolet alueesta pimeäksi :D given camping on samalla kylän vapaa-ajankeskus tässä yhteydessä on maauimala ja jalkapallokenttä. Maauimalassa uinti maksaa päivältä n 4.5€, poistua saa välillä vaikka syömäänjos tahtoo. 

Kesäloma asuntoautolla Tanskaan...

Vihdoin on aika lomalle, koko perheellä! Tätä on odotettu pitkään. 

Tänä kesänä suuntaamme jälleen Tanskaan, vaikka baltiaan olisin mielelläni jälleen lähtenyt. Ystäväperheen isäntä ei Baltia kierrokselle vielä lämmennyt, mutta katsotaan ensi kesänä ;) seura oli matkakohdetta tärkeämpi, joten laivamatkat tilattiin Hki-Tukholma välille.

Ystävät lähtivät jo pari päivää meitä ennen, kun lähtevät kotiin meitä vähän aikasemmin.

Kotona ei ole kesää näkynyt, se muutama hellepäivä ei paljon akkuja ladannut, joten aurinkoa ja lämpöä on tilattu joka tuutista. Ikävät sääennusteet vain eivät meitä näytä ymmärtävän. 

Kotona pakkaaminen, siivoaminen ja pyykkääminen aloitetaan perinteisesti lähtöaamuna. Välillä saimme ystävältä viestiä, että aurinko paistaa ja lämmintä on. Varaillaanko jo seuraavaan paikkaan valmiiksi lippuja? Itse en kiireiltäni ehtinyt, mutta M sai meillekin paikat varattua pe-su Skara sommarlandista. Sääennustekin näytti yli 20 astetta lämmintä joten meitä onnisti!

.... Tai niinhän me luulimme. Meiltä satamaan on matkaa ööö n. 40km, jonossa mies kysyi haistanko minäkin öljyn hajun? Ja haistoinhan minä, itse luulin sen vain olevan satamassa leijuvia käryjä. Mies hyppäsi autosta auton alle kontilleen ja tuli naama punaisena autoon, juuri kun jono laivaan alkoi liikkua. Autokannella meidän pakkautuessa ulos autosta, könysi toinen nippusiteen kanssa auton alla kiroillen. 

Kansi pamahti kiinni ja siinä me nyt oltiin laivassa, auton kanssa joka vuoti ulos vaihteistoöljyä!

Lasten kanssa suuntasimme siljan summer centeriin ja me aloitimme armottoman googlauksen, tuloksetta. Käytännössä vuoto voi johtua mistä vain. 

Sitten alkoi soittorinki, kenellä olisi mahdollisuus saada meidät joko öljymontun tai nosturin luo Tukholmassa? 

Siskon työpaikalla on monttu, mutta ensinnäkin sisko on meillä Suomessa ja toiseksi selvisi, että ei tämä kottero sinne olisi korkeutensa puolesta mahtunutkaan. 

Siskon miesystävän poika, työskentelee raskaskalustokorjaamolla jonne auto mahtuisi, mutta työpäivän jälkeen. No ei auta, sillä mennään. 

Skaran yli 300€ vkl, oli tietenkin varattu ilman peruutus suojaa, niin kuin Tanskasta pois tuovan laivankin. Itselläni alkoi jo vatsaa kivistämään, mutta päätimme nauttia lasten kanssa edes tästä lomahetkestä, tiedä vaikka tulisimme samalla laivalla kotiin seuraavana päivänä.

Laivalla oli showt uusiutuneet ja ne oli niin meidän kuin lastenkin mieleen. Showssa oli erehdyttävästi madagascarin elokuvan hahmoja muistuttavia eläimiä, jotka ottivat yleisöstä lapsia mukaan temppuihin ja tarinaan. Oli akrobatia temppuja ja muita. Summer center konferanssi tilat on minusta siljan kesälaivojen parhautta. Aamulla voi syödä aamupalaa rauhassa, kun lapset ovat kyllästyneet syömiseen ja lähtevät leikkimään. Ja illalla voi istua pöydän ääressä lukemassa tai pelaamassa korttia, kun lapset leikkivät, pelaavat ilmakiekkoa, ajelevat autoilla tai muuten vain riekkuvat.

Muumimamman käsilaukkuakin käytiin etsimässä ja kierrettiin viehjepolkua, tehtävästä toiseen.

Muumidiscossakin käytiin juomassa perinteiset omenamehut valotikulla (kultakortin ainoita etuja on se, että saa drinkilippuja, jokainen lapsi 3.50€ ja aikuinen 7€) ja tanssahtamassa ja juoksemassa lavalla.

Aamulla, kun laivasta päästiin, harhailtiin aikamme uudessa tunnelissa eri suuntiin mennen muutamaan otteeseen, mutta lopulta löysimme perille. Navigaattorihan jäi tietenkin omaan autoon. Tästä autosta löytyi vain yli 10v vanhan karttapäivityksen omaava tomtom. Nikke huuteli ääni käheänä meille moneen kertaan u käännöstä ja palaa tielle mantraansa. Mutta ähäkutti löydettiinpäs! Tuurilla....

Vietimme sitten ensimmäisen lomapäivän teollisuusalueella, lapset katsoen elokuvia ja me lukien. Päivän hohdokkain kohta oli, kun kävimme MAX.ssa syömässä ja lapset leikkimässä liukumäessä. Maxin hampparit voittaa mäkkärin ja burgerkingin mennen tullen.

Vihdoin oli päivä kulutettu ja pääsimme ajamaan kotteron rasvamontun päälle. Me toivoimme kovasti, että vika olisi VAIN ohjaustehostimessa, kun siihen pääsisi itse lisäämään öljyjä matkan varrella. Öljyn hajusta kyllä tiesimme, että ei se sitä ollut, mutta ainahan voi toivoa.

No pohjapanssarin poiston jälkeen selvisi se mitä pelkäsimmekin, että vuoto ei ollut tehostin, eikä edes vaihdelaatikon proppu vaan vuoto tuli laatikoiden välistä. Ilmeisesti niiden välinen tiiviste on kuoleentunut. No, tässä vaiheessa ei sen vaihtoon ollut mahdollisuutta joten lähdetään riskillä.

Öljyä laatikkoon niin paljon kuin mahtuu, pohjapanssari puhtaaksi, kiristystä niin paljon kun uskalsi. Proppukin olisi vaihdettu tai tiiviste, mutta sitä ei saatu millään avaimella auki. Italialaisilla on ihan omanlaisensa työkalut. (Sain taas kuulla, että Italialaisilta ei pitäisi ostaa, kuin pitsaa..)

Lasten naamat olivat olleet niin surkeita koko päivän, jotta päätimme ottaa riskin (kyllä, meillähän on tunnetusti niin hyvä tuuri, että riskin otto kannattaa aina..) ja lähteä ajamaan 360km Skaraan ja katsoa siellä, että vuotaako laatikko edelleen.

Nyt km takana 200, eka pysähdys ja vielä ei ole niin paljoa ainakaan vuotanut että panssarin päälle olisi kertynyt mitään... Joten toivotaan, toivotaan...

Lomailu on ihanaa ;)