Tulumin ranta

Lähdimme ajelemaan Surullamme, kohti Tulumia. Tarkoituksena käydä rannalla ja rannan jälkeen raunioilla.

Tulumiin on hotelliltamme noin 80km matkaa. Suoraa tietä, eksyä ei voi, mutta ajaessa kannattaa aina kiertää keskustaan vievät liittymät ja nousta sillalle joka on jonkin lainen ohitustie.

Olimme kuulleet, että Tulumin paradisio ranta olisi ihana, puuterihiekkainen ja rauhallinen ranta. Päästyämme Tulumiin, ei rannan löytäminen taaskaan ollut helppoa, mutta tällä kertaa kävin kysymässä neuvoa ja ranta löytyi.

Punainen lippu liehui hengenpelastajan kopissa, joten aallokkoa oli jonkin verran, meidän onneksi. Mikä on hauskempaa, kuin aalloissa hyppiminen?
Ihmisiä, ei tällä kohtaa rantaa ollut meidän lisäksi, kuin kourallinen. Muutama pariskunta omien tuolien, vilttien ja varjojen kanssa.

Aikamme uituamme ja leikittyämme hiekassa lähdimme kävelemään rantaa pitkin, etsien ruokapaikkaa. Menimme ensimmäiseen vastaan tulevaan, joka herätti lapsissamme suurta hilpeyttä. Ravintola oli rakennettu rannalle, tekemättä erillistä lattiaa. Lattiana oli rantahietikko johon tuolin jalat aika ikävästi upposivat.
Ruoka oli kaikista hyvää, aloitimme guacamolella ja nachoilla ja ruuaksi lapset tilasivat pizzan, minä lasagnea ja Kaitsu kalaa. Hinta oli täällä yllättäen keskustan hinnoissa ja lasku oli n.800 pesoa.

Lähdimme takaisin päin kävelemään ja jäimme rannalle vielä uimaan. Lapset tutustuivat amerikkalaiseen poikaan joka asui äitinsä kanssa täällä. Pojan isoäiti oli pojan kanssa viettämässä aikaa rannalla ja kertoi itse olevansa täällä lomalla. Oli niin hauska jälleen huomata se mitä niin monesti aikaisemminkin, että lapset eivät yhteistä puhekieltä tarvitse. Ei aikaakaan, kun lapset juoksivat rannalla kurapallo sotaa. Ja elein tekivät selväksi toisilleen, että vain selkään sai kuraa heittää. Ja niin sitä mentiin. Naurun käkätystä ja ilon kiljaisuja oli niin hauska kuunnella. Pienimmäinenkin oli leikissä mukana ja ihan innoissaan. Isoäiti kyseli Suomen talvesta ja kesästä. Kertoi, että heilläkin on joka talvi paljon lunta, ainakin 15cm :D

Yht' äkkiä huomasimme, että aurinko alkaa laskea, joten oli jo aika pakata kamat kasaan ja lähteä. Kaiken kukkuraksi unohdimme rauniot!! Muistimme, ne vasta, kun olimme ajaneet pois Tulumista hyvän matkaa... No, katsotaan jos ehdimme sinne vielä.