Saimme Surun parkkiin yllättävän helposti, ja lähdimme kävelemään pääkatua pitkin. Vesi sateesta ei tietoakaan, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Neito oli eilen onnistunut hukkaamaan kolmannen hattunsa, joten neiti kulki minun hattu päässä.. Krääsä kauppiasta, letintekijää, hierojaa, krääsää, hopeaa, letin tekijää, krääsää, t-paitaa, krääsää jne. Hinnatkin selvästi turistihintoja.
Hatut olivat niin rumia, että kärsin nahassani mielummin, kuin oisin maksanut jumalattoman rumasta hatusta, yhtä jumalattomasti ;)
Aikamme tallusteltua kävin tinkimässä pari tuliaista, kummasti hinta oli ensin 600pesoa kpl ja sain lopulta ne 600pesoa yhteensä. Ja silti varmasti maksoin yli hintaa. Laatu oli tietenkin kaikista parhain jne..
Neiti sai letin päähänsä, siitäkin pyydettiin ensiksi 150 pesoa en suostunut, lopulta maksoin 50pesoa joka sekin oli minusta kallis :D 100pesoa on n.6€..
Eskarilainen halusi itselleen rannekorun omalla nimellään, sama tinkimis ruljansi 60pesoa siitä maksoin kyllästyttyäni tinkimiseen. Siitäkin pyydettiin 10dollaria aluksi.
Koittavat aina pyytää kaiken dollareissa, jenkit eivät selvästi vaivaudu vaihtamaan rahaa vaan tyytyvät maksamaan kaiken dollareissa, kurssi ei varmasti ole paras mahdollinen. Maksavat ravintoloissakin dollareilla.
Sillä aikaa, kun rannekorua punottiin kävimme jätskillä, annokset olivat kaksikertaa hotellimme annoksia suurempia, jäätelö parempaa ja lasku pienempi.
Syömään menimme johonkin ravintolaan pääkadun varrella, ei juurikaan hotellin ravintolaa halvempi, eikä ruokakaan ollut kummosta. Minun kala oli kuitenkin hyvää, vaikka annos ei mikään kaunein ollutkaan. Koitin kysyä mitä kalaa söin, mutta en oikein saanut mitään vastausta :)
Ruokailumme aikana pöydän luokse tuli 5 eri soittoniekkaseuruetta!! Nuorimmainen nukkui rattaissa joten osoitin aina rattaita ja sanoin, että en halua hänen heräävän. Toisethan rakastavat sitä, että joku tulee pöydän ääreen soittamaan ja laulamaan, minä vain vaivaudun ja lopulta siitä pitäisi vielä jotain maksaa, kun lopulta jättävät pöydän rauhaan :D
Lopulta hurautimme Surullamme Playan walmartiin hakemaan vettä ja neidille uuden hatun.
Loppu päivä meni yllätys yllätys altaalla. Vettä ei tullut pisaraakaan koko päivänä. Päivät ovat niin rankkoja, että olemme jo kahdeksalta valmiita kaatumaan sänkyyn koko porukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti