Vettä alkoi satamaan ihan alas asti ja jopa paikalliset hiljensivät vauhtiaan. Onneksi kuuro oli vain paikallinen ja jo muutaman minuutin kuluttua se loppui.
Käännyttyämme sille moottoritielle katosivat myös muut autot.
Ensimmäinen tietulli oli noin 150km päässä, tätä ennen ei myöskään ollut muita liittymiä.
Tulli maksu oli 251 pesoa, eli 20€, nyt ymmärrän miksi muita autoja ei koko pätkällä näkynyt ainuttakaan.
Tullin jälkeen meidät pysäytti poliisi. Hän halusi nähdä auton rekisteripaperit ja vuokrasopimuksen. Hiki alkoi nousta pintaan, kun tajusin, että vuokrapaperia ei ole mukana. Kaivoin laukkua, autoa ja reppuja, kysyin poliisilta onko välttämätön hän nyökytti päätään, siirryin takakonttiin etsimään ja lopulta se löytyi kameralaukusta. Poliisi ja minä olimme yhtä helpottuneita! Matka olisi tyssähtänyt siihen jos paperit olisi unohtuneet hotellille.
Koko matkalla moottoritiellä, ei meidän kanssa ajanut yhtään autoa. Turvallista oli ainakin :) vähän rupesi mietityttämään, että mitä tehtäisiin jos auto hajoaisi matkalla, kun ei yhtään ihmistä olisi jolta voisi pyytää apua.
Pääsimme perille, on olemassa kaksi sisäänkäyntiä, toinen jossa parkkimaksu oli vain 22 pesoa ja toinen jossa parkkimaksu oli 150pesoa. Kalliimmassa ei tarvitse kuuleman jonottaa halvemmassa joutuu jonottaa 40min, koska turistibussit menevät sitä kautta.
Löysimme itsemme halvemmasta paikasta, eikä jonoa ollut yhtään.ostimme liput ja kävimme tässä välissä syömässä. Burritokset maistuivat oikein hyvälle.
Ruokailun aikana oli paikalle ajanut turistibussi, onneksi olimme jo ostaneet liput! Hassua meksikolaista käytäntöä, sinun on ostettava kahdet liput eri paikasta, en tiedä oliko toiset liput vain verot vai mikä idea niissä oli :) liput maksoivat muistaakseni 180pesoa aikuiselta. Lapset olivat ilmaiset.
Tultiin paikalle, kyllä niin hyvä päivä valittiin. Lämmintä oli, mutta aurinko ei paahtanut.
Rauniot olivat vaikuttavat. Kyllä sitä on ennen osattu tehdä asioita kunnolla ja kestäviksi.
Lapset olivat innoissaan ja kiinnostuneita. Vähän harmittelivat, kun portaita ei päässytkään kapuamaan enään ylös.
Kauppiaita oli vaikka kuinka, mutta täytyy sanoa, että meksikolaiset ovat kohteliaita ja uskovat kun sanot kiitos ei.
Muutama juttu ostettiin, lähtöhinnatkin olivat vain murtoosan siitä mitä Playa Del Carmenissa pyytävät.
Lapset olisivat halunneet ostaa sellaiset puuma pillit keraamiset puumanmuotoiset, kun niihin puhalsi kovaa kuulostivat ne karjuvilta puumilta. Ensimmäiset kauppiaat huidoin vain pois ja kun lopulta olisin ostanut pyysivät he 5 kertaista hintaa kuin edelliset, pillit jäi siis hankkimatta.
Päätimme ajaa kotiin toista tietä. Alkumatka oli ainakin paljon mielenkiintoisempi, kuin moottoritie. Tie kulki muutaman kylän läpi. On niin kiva nähdä sitä paikallistakin elämää, eikä vain niitä turistikylien ympärille kyhättyjä asumuksia.
Parin koiran päälle melkein ajoimme, kun alkoivat keskenään tien vieressä tappelemaan ja lopuksi purivat toisiaan ja kaksi pakeni tielle. Kaitsu ehti juuri jarruttaa.
Kylien ulkopuolella on sellaisia töyssyjä, hidasteita joiden luonna on usein joku myymässä jotakin, täällä selvästi turisteille suunnattuja naamareita, pyramideja ja muita. Mitä kauemmaksi mentiin sitä enemmän ne oli elintarvikkeita, hedelmiä, juomaa juustoja....
Ei tämäkään reitti sen kummoisempi ollut, joten suosittelen rohkeasti vain menemään sitä, eikä ollenkaan ajamaan tuota ylihintaista moottoritietä. Ei pysäyttele poliisitkaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti