Meillä oli hyvin aikaa joten katsoimme kartasta rannikkoreitin ja lähdimme ajelemaan. No, rannikko saattoi olla jossakin, mutta me emme nähneet siitä vilaustakaan. Samanlaista tai oikeastaan huonompaa moottoritietä tietöineen koko matka ja reitti oli yli 100km pidempi! Eli en suosittele :D teimme matkan varrella viimeisiä ostoksia ja lopulta olimme lentokentällä. Vuokra auton palautuspistekin löytyi helposti, ihme ja kumma! Vähän mietitytti ajaa sisään halliin, kun maassa oli piikkejä, mutta kylteissä kiellettiin peruutus, joten yli vain. No, piikit painuivat kiltisti alas, kun ajoimme niiden yli. Näin varmaan suojataan, että kukaan ei ota jonosta autoa ja peruuta sitä ulos maksamatta. Autot ajettiin vain valtavaan jonoon, josta oli pakkauduttava ulos miljoonan matkalaukun kanssa...
Kun matkalaukut ja lapset oli saatu autosta ulos, oli aika siirtyä terminaaliin. Mies ohjasi minua menemään lasiovista hissiin ja yläkertaan. No, samantien kun avaan oven alkaa palohälyttimet soida, ehdin jo pelästyä, että olin avannut varauloskäynnin oven, mutta sainkin kuulla, ettärakennusta evakuoidaan tulipalon vuoksi. Kaikki ovet sulkeutuivat, ja siinä sitten seistiin tovi.
Lopulta alkoi ihmisiä liikkua joka paikasta ja mekin uhmasimme määräyksiä ja siirryimme junaan.
Junasta tultuamme oli American airlines ihmisiä joka puolella neuvomassa mihin mennä. Check-inkin oli tehty helpoksi, sai valita perinteisen ja expressin välillä. Me valitsimme jälkimmäisen, laukkumme chekattiin sisään jo tuolta junasta tultuamme ja saimme siirtyä suoraan omaan terminaaliin turvatarkastukseen.
Lento oli ajallaan lähtövalmis ja pääsimme lentämään cancuniin.
Maahantulo ja tullitarkastuksissa meni noin tunti. Hassutapa mihin en ole muualla törmännyt. Tullissa piti painaa vihreetä nappia ja jos valo syttyi punaiseksi, tarkistettiin kaikki laukut onneksi meillä paloi vihreä valo, meidän tavaroissa olisikin kestänyt hetki jos toinenkin.
Autonvuokrauspisteet olivat heti tullin jälkeen. Olimme vuokranneet auton valmiiksi kotoa joten alamon tiskille. Sieltä meidät vietiin pikkubussilla auton luokse, onneksi, koska ulkona oli innokkaita takseja, laukunkatajia, esittelijöitä ym.
Vuokraamossa alkoi taas minun verenpaineeni nousta! Olin mielestäni ostanut lisävakuutuksen autolle Suomessa, mutta vuokrausliikkeen mukaan se kattoi vain 8000$ asti ja laki vaati 75 000. Kusetusta sanoisin, mutta tuurimme on ollut huono viime aikoina, joten en uskaltanut uhmata kohtaloa. Luottokortilta nappasivat vielä 700$ varauksenkin maksujen lisäksi. Maksoimme itsemme kipeeksi lisävakuutuksesta ja siirryimme autolle. Auton nähtyäni olisin voinut kuolla nauruun. Olimme maksaneet vakuutuksia ja autonvuokraa enemmän, kuin mitä kotterolla oli arvoa! Siis tuollaista ritsaa ei tiellä näkynyt muilla, kuin meillä.
Hotelli löytyi ja kirjauduin sisään. Täälläkin haluttiin 600$ varauskortilta huonelaskua varten... Mahtaakohan tilillä enään olla katettakaan...
Auto vietiin jonkun toimesta parkkiin ja me saimme kyydin golfautolla huoneeseen. Lapset olivat kauhuissaan, kun ei ollut, kuin vain yksi makuuhuone ja olohuone. Olohuoneessa oli kaksi petaus sohvaa, emme jaksaneet enään soittaa ja pyytää ketään huonetta laittamaan, vaan kaivoimme lakanat itse kaapista.
Kaitsu teki nälkäkuolemaa ja ruvettiin katsomaan huonepalvelun listaa ja hintoja. Kaitsu totesi, että ei hänellä juuri ollutkaan nälkä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti