Pärnu tuo rantojen mekka.

Eilen oli hellettä, jopa tukahduttavaa sellaista, mutta emme ehtineet rannalle. Tänään herättyämme söimme aamupalan ja jopa Kaitsu oli pystyssä ennen 10ntä. Aurinko paistoi ja oli lämmin, pakkasimme uimakamppeet, aurinkorasvan ja eväät laukkuun ja lähdimme fillareilla etsimään rantaa. Tai, muut ajoivat fillareilla, itseäni epäilytti, että nuorimmainen ei aja niin kuin pitää ja ajattelin, että kävellen hallitsen tilannetta paremmin.. No en tiedä, potkutteli kuin päätön kana, enkä pysynyt kävellen perässä :b

Jalkkikset täältä lähtiessä on niin kapeat ja reunakivet korkeat, että haastavaa oli siihen asti, kunnes pääsimme rantakadulle, tai pyörätielle joka menee rantaan.

Matkalla ihastelin ihania vanhoja taloja ja puutarhoja, kukkaloisto oli ihana. Kesäkukkia, perennoja ja kukkivia pensaita pihat täynnä, niin ihanan näköistä. Talot ovat niin kauniita, mutta en kehdannut jäädä kuvailemaan tai no en edes olisi ehtinyt...

Rantaan päästyämme meni aurinko samantien pilveen ja ensimmäiset pisarat tipahteli päälle. Päätimme, että vaihdamme uikkarit niskaan ja pakkaamme vaatteet kassiin jotta on sitten kuivat vaatteet laittaa uinnin jälkeen päälle. Uidessa, kun kastuu jokatapauksessa niin muutama tippa mitään haittaa. Voin kertoa, että vain suomalaiset jäivät rantaan, kun muut turistit ja paikalliset juoksivat suojaan ja pois rannalta. No nyt oli suuri ranta tyhjillään. 

Lasten kanssa lähdettiin kahlaamaan veteen. Pärnun rantahan on matalaa, siis oikeesti todella matalaa,  kahlaat satametriä ja edelleen vettä on polveen asti, joten täällä voi aika huoletta olla lasten kanssa uimassa. Niin pitkälle ei yksikään lapsista jaksanut kahlata, että olisi tullut niin syvää, että jalat ei olisi yltänyt pohjaan. Vettä sateli muutamia tippoja, mutta aika viileä tuuli kävi. Tunti kahlattiin ja uitiin, sitten olikin lapsilla jo kylmä. Vaativat eväitä syödäkseen ja urheasti joivat hampaat kalisten pillimehut ja söivät muutaman suolakalan.

Nyt lähdettiin rannasta seuraamaan suurta pyörätietä, vauhtia oli lapsilla jo niin paljon joten jäin suosiolla jälkeen kävelemään ja salaa nauttimaan rauhasta, KUNNES alkoi satamaan ihan kaatamalla! Jalassa tietenkin crocsit, no se kastuminen ei muuten haittaisi, mutta kun märkänä onnistun aina saamaan jalkoihini rakkulat niillä. Ja päällä ohut VALKOINEN puuvilla paita, jep jep... Ukkosti ja salamoi, mutta kaikki kesti vain hetken ja kaupalle asti päästyämme oli sade jo lakannut kokonaan. Kaitsu ja lapset jäivät pyörien kanssa odottelemaan pihalle ja minä kävin tekemässä ostokset. Sillä aikaan olikin alkanut satmaan ööö jos viimeeksi oli kaatamalla, mutta nyt sitä tuli aivan tolkuttomasti. Tiet lainehti. Aikamme pidimme sadetta kaupan eteisessä, mutta lopulta lähdimme jatkamaan matkaa. Päätimme oikaista, no ideana hyvä, mutta tie lainehti ja autot eivät todellakaan hidastaneet lammikoiden (järvien kokoisten) kohdalla. Leirintäalueelle päästyämme rupesi tietenkin aurinko taas paistamaan pilvettömältä taivaalta!!

Vaatteiden vaihdon jälkeen olikin jo ruokatauko, jälkkäriksi paistoin lettuja pihalla muurikassa ja puolessa välissä alkoi taas satamaan, mutta siinä minä ne letut paistoin, kiusallani sateessa loppuun. 

Pienemmät ovat löytäneet alueelta paljon kavereita, isompi kärsii selvästi vähän tekemisen puutteesta, kun missään ei mahdu potkimaan palloa. Tosin laiturilla voi istua katselemassa pikkukaloja. Ja äidin kanssa pelata korttia. Opetin järvessä pelin jota aina pelasin oman pappa vainaani kanssa siellä kyläillessä. Siellä söin myös hänen väkeviä mynthoneita ihan vain siksi, kun pappa niitä aina söi ja tarjosi, kuului vähän siihen pelin tunnelmaan irvistellä ja syödä silmät valuen mynthoneita. Nyt ei ollut niitä ja maha muutenkin kaikilla täynnä, mutta kivaa meillä oli silti.

Kaitsukin kävi pojan kanssa kahdestaan pyörälenkillä, polkivat 9km lenkin ja molemmat olivat selvästi innoissaan palattuaan. Kiva välillä keskittyä isommankin kanssa johonkin, ja huomata se kuinka iso poika hänestäkin on jo tullut <3 niisk, tuleva tokaluokkalainen, kertoili naapurin sedille vitsejä ja hurjia tapahtumia teiden varsilta.

Ja nuoremmat, noh sanotaanko näin, että tänään ei oikein ollut paras päivä ;) yksi kahlasi jokeen vaatteet päällä, mutta lahkeet käärittynä, jolloin toinen tietenkin meni perässä sinne istumaan... Ja tietenkin vaatteet päällä, kuinkas muuten.

Täällä ei todellakaan ole kuultu 4m turvaväleistä, meidän markiisin tolpasta on 7cm seuraavan auton kylkeen. Toivon totisesti, että ukkospuuskat on ohi, tai jos niitä vielä tulee että nuo liinat pitää markiisin maassa.

 Huomiseksi on luvattu hellettä ja ajattelimme, että ajamme auton rannan parkkipaikalle päiväksi, uimme ja nautimme auringosta ja sitten jatkamme matkaa, Riikaan tai Jurmalaan vielä ei tiedä, sen näkee sitten huomenna. 

Nyt kun muut nukkuvat nautin hetken hiljaisuudesta ja toffifeista, joita syön ainoastaan jossain lomaillessani, miksi vain silloin? Ei hajuakaan, mutta paremmilta ne maistuvat, kun harvoin syö vai miten se menikään.