Lähdimme aamupäivällä kohti Ventspielsiä. Siellä olemme olleet edellisen kerran v. 2008, mukana esikoinen ja ihana kummityttömme. Nyt tuo samainen kummityttö on meillä kotona koiravahtina. Niin se aika vain menee. Eikä esikoinenkaan ole enää taapero <3
Matka meni sujuvasti, annoin lasten ensimmäisen kerran katsoa ipadiltä lastenohjelmaa, joten heilläkin matka meni joutuisasti. Tie ei ollut yhtä hyvä, kuin via baltica vaan muistutti enemmänkin meidän useampia teitä, paikkauksia siellä täällä ja tuolla.
Kauppaan pysähdyttiin täyttämään jääkaappia ja huomasimme ruuan olevan Viron hintojakin halvemmat ainakin vähän. Lapset olivat innoissaan. Kun tajusivat, että tötterö jätskit maksoivat 17cent. Ei haitannut vaikka rahaa jokaisella oli vain euro...
Leirintäaluekin osoittautui samaksi, kuin edellisellä kerralla, Piejuras nimeltään. Alue on suurentunut ja on paikalliseen tasoon hyvin varusteltu. Telttailijoita on täällä varmaan 100. Vaunuja lähes toinen. Baltialaisten tyyliin discomusaa kuunnellaan kovaa autostereoista ja muutenkin pidetään hauskaa, mutta ei oikeesti mitenkään häiritsevästi. Yhteisestä keittiöstä, löytyy useampi ruokapöytä, hella, mikro ja muutama tiskipöytä.
Leirin pystytyksen jälkeen lähdimme heti polkupyörillä rannalle. Matkaa on noin 0,5km. Ranta oli jälleen upea, mutta MITÄ? Vesi oli jääkylmää! Lapset pulahtivat, aikuiset ei. Jäimme pelaamaan rannalle kivillä ristinollaa, polttopalloa ja fudista. Ja pitihän lapsetkin kaivaa hiekkaan.
Seuraavana päivänä pitikin pestä jo pyykkiä, sitä hommaa ei pääse karkuun edes lomalla. Täällä koneellisen pesu maksoi 4€... Mutta pääasia, että saatiin puhdasta vaatetta.
Lapset odottelivat tunnin polkuautovuokrauspisteellä, kun työntekijä ei vain ilmaantunut töihin. Useamman tunnin kuluttua sinne tuli joku paikalle, ja lapset kävivät hakemassa kolmipaikkasen polkuauton. 10min/2€..
Pyykkikoneen pysähdyttyä lähdimme fillareilla kaupungille. Muistimme, että silloin vuosia sitten olimme käyneet valtavassa leikkipuistossa ja lähdimme sitä etsimään. Se löytyikin helposti. Täällä on kaikki paikat päällystettyjä, kunnon pyörätiet pihakivistä joten nyt meno oli kaikille helpompaa ja turvallisempaa. Ongelmana edelleen puuttuvat pyöränlukot, aikuisten pyörissä meillä on kiinni alkuperäiset lukot ja niissä avaimet, jotka on ollu paikoillaan öö vuosia. Naureskelin vielä, että katkaistaan avaimet lukkoon niin siinähän ollaan. Kaitsu nauroi, että sitten vaan raahataan fillareita yhdellä renkaalla ympäriinsä.
Pyöriä ei puistoon saanut jättää joten jätimme ne vain kadun varteen aitaa vasten aikuisten fillarit lukkoon ja toivoimme, ettei kukaan olisi niin hirveä ja varastaisi lasten pyöriä. Ja sitten vain leikkimään.
Jonkin ajan kuluttua löysimmekin pyörätelineet ja Kaitsu lähti hakemaan fillareita minun jäädessä vahtimaan lapsia. Ensimmäiset pyörät tuli ja sitten lähti isommat Kaitsun kanssa hakemaan omiaan ja minun fillaria. Hetken päästä tuli vanhin lapsista takaisin ja kertoi, että isillä katkes avain. Naureskelin hyvälle vitsille, kunnes näin hieman ärtyneen miehen hakevan omaa fillariaan.. Me jäimme lasten kanssa leikkimään puistoon, kun Kaitsu lähti hakemaan autolta jotain työkaluja. Jonkin ajan kuluttua näin vartioiden ja poliisien juoksevan siihen suuntasn missä meillä oli pyörä, mutta onneksi ei äivät olleet Kaitsun perässä :D ruuvareilla ja sivareilla lukko oli auennut onneksi. Nyt emme enää edes kokeile toisen pyörän lukkoa.
Puistossa on kahvio ja jäätelökioski. Pehmikset maksoivat huimat 60cent/kpl. Kahviokin oli tosi halpa. Meillä alkoi vaan olla jo niin nälkä, että lähdimme pyöräillen etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme paikalliseen kahvilaan jossa paikalliset ruukaavat syödä. Lasin takaa voit näyttää mitä haluat, että keräävät lautasellesi. Ruokia oli monia erilaisia. Lapsille ranskalaisia ja kanaa, meille riisiä ja kanakastiketta ja salaatteja. Juomaksi limut jokaiselle. Hinta oli hurja 14€... Tuohon hintaan emme saa syötyä kotona edes mäkkärissä.
Ruuan jälkeen menimme takaisin puistoon leikkimään ja kuvaamaan ankkaperhettä. Tässä eka kuva vuodelta 2008 ja seuraava eiliseltä.
Koko kaupunki on täynnä toinen toistaan kauniimpia kukkaistutuksia, niitä on oikeesti joka puolella. Ja toinen ihanuus mitä täällä on, on nuo ihanat lehmät, muistelen että ne olisivat olleet jotenkin alun alkaen blankoja ja sitten ne on eri tahot päässeet maalaamaan ja koristelemaan. Taiteilijat, poliitikot ja lapset. Niitä löytää sieltä täältä kaupunkia. Harmikseni kuvia en ole ottanut, mutta muutama kuva edelliseltä reissulta löytyy.
Tarkoitus olisi tässä parin tunnin sisällä laittaa leiri kasaan ja jatkaa matkaa, mutta ei vielä tiedetä minne. Helteiden takia on kyllä pakko pysytellä meren tai veden äärellä. Tuo mereltä tuleva tuuli viilentää paahtavassa helteessä kummasti.
Täällä törmäsimme toiseen suomalaiseen autokuntaan ja heillä oli renkaasta lähtenyt pinnat. Ja samalla hajottanut auton alustan, autolla pääsee ajamaan, mutta pelkäsivät auton olevan lunastuskunnossa. Heidän oli tarkoitus jatkaa matkaa Hollantiin, mutta nyt lähtevätkin takaisin kotiin. Kaikkea sitä voi tosiaan reissussa sattua.
Neiti pyysi edellisellä paikalla kavereidensa äitiä tekemään hänellekin letin, nyt sitä ei saisi ottaa pois millään. Minulle nuo letit on aivan ylipääsemättömän vaikeita..
Nyt tavaroita kasaan ja miettimään mihin sitä lähtisi. Paikkoja olisi kivoja mihin tahtoisi, kuten Liepaja ja Palanga, mutta leirintäalueita ei löydy puskaparkkiin en täällä kyllä lasten kanssa uskaltaisi jäädä. Joten saa nähdä mistä itsemme illalla löydämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti