Respassa meinasi minulle iskeä epätoivo, kun unohdin pankkikorttini pin koodin ja tiesin, että olimme jo tyhjentäneet Kaitsun tilin kokonaan. Vapisevin käsin kaivoin taskujani ja löysin 700dkr lasku oli 790. Tyttö respassa varmaan sääli minua, kun kyyi oliko minulla yhtään kolikoita, näytin muutamia kruunuja jotka hän otti ja sanoi asian olevan kunnossa ja toivotteli hyvää matkaa.
Autossa kysyin ohimennen, että muistihan isäntä ottaa ipadin pois latauksesta, ruokailutiladta jonne sen aamulla vei, ja arvatkaa oliko muistanut! No, ei kuin takasin hakemaan. Onneksi se oli edelleen paikoillaan ja pääsin siirtämään rahat miehen tilille omaltani....
Lähdimme ajelemaan rannikkoa pitkin ylöspäin, koska laivamme Ruotsiin lähtee frederikshavnista keskiviikkona.
PYsähdyimme matkalla rannalle ihailemaan maisemia ja kahlaamaan ranta veteen.
Lopulta saavuimme nykyiselle leirintä alueelle. Vasta respassa tajusin olevamme väärässä paikassa, se minne olimme menossa olisi ollut km päässä, no sama kai tuo ajattelin, ja olin niin väärässä :D
Altaat ovat kivat, vaikkakin maksulliset, mutta muuten aikka on rähjäinen, ihan, kuin visulahdessa konsanaan. Tästä mielenyhtymästä johtuen päätimme jättää alueen ruokatarjonnan kokeilematta ja kokkasimme tortilloja muurikalla. Hieman pelotti, koska täällä on todella rutikuivaa ja palanutta nurmikkoa. Näin silmissäni, kuinka sytytän koko Tanskan palamaan. Aikasemmin olen kokannut joko soran päällä, täällä sitä ei ole lähellä. No laitoin alle kevytpeitteen monin kerroin... Kyllä, luitte oikein.. Mutta mitään nurmikkopaloa ei tullut, eikä pressukaan sulanut..
Huomenna jatkanme ehdottoma sti matkaamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti